Lome Suurjakelu, Togo 25.-2.12.2023
Kutsu Lomen suurjakeluun oli minulle toinen. Pientä jännitystä valmisteluihin tuotti viisumihakemus. Sen pystyi tekemään netissä, mutta viisumin käsittely ei edennyt. Oli enää kolme päivää lähtöön, kun sain tiedon hakemuksen hyväksymisestä. Paikallinen veli oli saanut hoidettua asian paikallisten viranomaisten kanssa.
Togossa oli tavoite jakaa 100 000 kirjaa. Matka itsessään oli kokemus, 24 tuntia pihasta pihaan. Matkareitti kulki Frankfurtin ja Addis Abeban kautta. Saavuin sopivasti lauantaina ennen puoltapäivää. Lentoasemalla olivat vastassa paikalliset gideonit.
Meitä oli kaikkiaan kahdeksan gideonia johtajanamme Donald Cobb Connecticutista Yhdysvalloista. Ryhmässämme oli neljä Yhdysvalloista, yksi Etelä-Afrikasta ja Chilestä sekä minä. Meidät oli jaettu kuuteen ryhmään, joilla jokaisella oli oma tulkki ja paikallinen isäntä. Jakeluissa avusti yksi tai useampi paikallinen gideon.
Sunnuntaina vierailimme seurakunnissa. Jumalanpalvelus alkoi raamattuopetuksella klo 7:30, jatkui ylistyksellä 8:30 ja puheet alkoivat 9:30. Pääsin kertomaan hieman Suomesta sekä Gideon-työstä. Kokouksessa on vahva, iloinen lataus.
Maanantaina pääsimme vierailemaan kouluihin. Meidät otettiin kaikkialla vastaan ilolla. Ulkomaisia vierailijoita ei liene kovin usein etenkään kouluissa, sillä oppilaiden innostus oli käsin kosketeltavaa.
Päivään mahtui myös yllätyksiä. Autostamme hajosi päivän puolivälissä laturi, ja saimme loppupäivän työntää auton käyntiin aina kouluvierailun jälkeen. Onneksi vettä oli autossa riittävästi, sillä Togon lämmössä puku päällä pysyi lämpimänä.
Koulujakelut jatkuivat tiistaina. Auto oli saatu kuntoon, ja matka edellispäivää helpommin. Päätimme yrittää jakelua suureen kouluun, joka ei ollut ohjelmassamme. Vajaan puolen tunnin keskustelun jälkeen koulunjohtaja joutui toteamaan, ettei hän yksin voi antaa lupaa jakeluun; asia olisi pitänyt hoitaa ennakkoon. Pari vuotta sitten tilanne oli vielä toinen.
Onneksi päivän suunnitellut jakelut onnistuivat ja pääsimme tavoitteeseen.
Keskiviikon kouluvierailut sujuivat hyvin. Menimme ensin koulunjohtajan toimistoon, sovimme jaettavat luokat, suoritimme jakelut ja kävimme loppukeskustelun koulunjohtajan kanssa. Annoimme hänelle kolmikielisen Uuden testamentin.
Yksi suurimmista iloista on nähdä jonkun oppivan tuntemaan Kristuksen Herranaan ja Vapahtajanaan ja tieto siitä, että jonakin päivänä näemme hänet jälleen Jumalan valtakunnassa. Kirjat otettiin lähes poikkeuksetta ilolla vastaan.
Yhden koulun seinässä oli taulu jossa luki ”Jeesus Kristus on tämän koulun olemassaolon syy. Hän on näkymätön opettaja, mutta aina läsnä luokissa. Hän on esikuva koko henkilökunnalle ja inspiraatio opiskelijoille. Hänen nimessään opiskelijat ovat tervetulleita sukupuoleen, uskontoon ja sosiaaliseen asemaan katsomatta.”
Torstaina teimme yliopiston sisäänkäynneillä suuren jakelun. Iltapäivällä jaoimme kirjoja kadulla – kauppiaille, takseille, poliiseille, kaikille. Lähes poikkeuksetta kirja otettiin kiittäen vastaan ja monesti saatettiin pyytää niitä useampikin. On hämmästyttävää, miten suuri kiinnostus ilosanomalla täällä oli.
Pappisillallinen oli perjantaina. Seurakuntien pastoreita puolisoineen tuli mukaan suuri joukko. Ohjelma oli monipuolinen sisältäen musiikkia, todistuksia, opetusta ja rukousta. Puheissa tuotiin esille gideonien ja seurakuntien yhteistyön merkitys. Yhdessä työmme kantaa runsaasti hedelmää.
Lauantaina oli aika aloittaa kotimatka. Viikko meni nopeasti. Olisi ollut mukava jatkaa vielä toinen, ja päätimme pitää yhteyttä. Toivottavasti pian näemme uudessa jakelussa jossain päin maailmaan.
Jakelun kokonaismäärä oli 111 414 kirjaa. Kiitos, että rukoilit matkamme puolesta! Rohkaisen sinua osallistumaan suurjakeluun. Viikko on työntäyteinen, mutta hyvin antoisa. Samalla opit tuntemaan gideoneja eri puolilta maailmaa. ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.” (1. Kor. 3:6)
Jeesuksen rakastavaa läsnäoloa rukoillen
Tero Leppämäki