Olimme suurjakelun aikana jakamassa Uusia testamentteja opiskelijoille erittäin vilkkaan sisäänkäynnin vaiheilla Porto Alegren tärkeimmän yliopiston edessä Brasiliassa. Puolenpäivän aikoihin panin merkille oudon tuoksun ja katselin ympärilleni nähdäkseni, mistä se tuli, tässä kuitenkaan onnistumatta. Eräässä vaiheessa päivää tarjosimme Uutta testamenttia hyvin pukeutuneelle nuorelle miehelle. Hän pysähtyi, alkoi kirota meitä portugalin kielellä ja teki hävyttömiä eleitä. ”Tiedättekö, mitä voitte tehdä näille kirjoille? Voitte heittää ne pois juuri, niin kuin minä nyt teen”, hän sanoi ja heitti Uuden testamentin niin kovaa kuin hän kykeni läheisen rakennuksen katolle. Myöhemmin samana päivänä aloin taas haistaa voimakasta tuoksua. Käännyin ympäri, ja siinä seisoi hyvin lyhyt mies yltä päältä tervassa. Tervaa oli hänen käsivarsissaan, kasvoissaan, paidassaan, housuissaan ja säärissään. Hän oli ollut työssä läheisen rakennuksen katolla. ”Olin tuon rakennuksen katolla hautoen mielessäni elämäni lopettamista, koska olin sotkenut sen niin pahasti. Mutta tapahtui ihme! Jumala iski minua päähän tällä kirjalla”, hän sanoi näyttäen Uutta testamenttia, jonka toinen nuori mies oli aikaisemmin päivällä heittänyt katolle.
“Luin juuri tästä Raamatusta, että voin saada iankaikkisen elämän. Olkaa hyvä, kertokaa miten”, hän aneli. Tulkkimme ja brasilialainen gideon kertoivat Luis-nimiselle miehelle Jeesuksesta, ja 30 minuutissa hänestä tuli veli Kristuksessa.