Viikon suurjakelu Norsunluurannikon Buakessa
”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5)
Edellä oleva raamatunjae innoitti David W. Martinin johtamaa kahdeksanhenkistä toimintajoukkoa, kun se viime marraskuussa matkusti Yhdysvalloista Norsunluurannikon toiseksi suurimpaan kaupunkiin Bouakéen suurjakeluun.
Länsi-Afrikassa sijaitseva Norsunluurannikko on loistava paikka tuoda evankeliumi etenkin nuorison ulottuville, sillä maan 27 miljoonasta asukkaasta liki puolet on alle 15-vuotiaita. Kristinusko on suurin yksittäinen uskonto, mutta muslimeja, animisteja ja uskonnottomia on yhteensä yli puolet väestöstä. Työsarkaa siis riittää.
Paikalliset gideonit neljästä eri veljespiiristä olivat valmistelleet etukäteen laajan selvityksen mahdollisista jakelupaikoista: yksi sairaala, kaksi vankilaa, seitsemän poliisi- ja paloasemaa, seitsemäntoista hotellia, yhdeksän korkeakoulua – ja peräti 124 koulua!
Jakelupaikkojen valtava määrä oli suuri haaste, sillä vain kahdella bouakélaisella gideonilla oli oma auto. Koko viikoksi oli saatava tarpeeksi vuokra-autoja ja -kuljettajia. Kuiva ja kuuma sää tuotti omat vaikeutensa. Lisäksi tuli tieto, että erään suuren yliopiston henkilökunta oli menossa lakkoon eikä oppitunteja pidettäisi ollenkaan. Kun kyseisen yliopiston jakelutavoite oli ollut peräti 30 000, oli hyvin epävarmaa, pääsisikö tiimi tavoitteeseensa, 100 000 Uutta testamenttia ja Raamattua.
Jumala kuitenkin siunasi gideonien työn ja avasi ovia, sillä tavoite ylittyi selvästi haasteista huolimatta: viikon aikana jaettiin 141 641 Uutta testamenttia ja Raamattua. Missourilainen gideon Terry Arndt todistaa seuraavasti:
Tiistai-iltapäivänä Bouakéssa kaksi tiimimme jäsentä suuntasi Lycée Municipal Djibo Sounkaloon, joka on suuri yläkoulu ja lukio. Kun saavuimme, muutama paikallinen gideon oli jo ehtinyt sinne ennen meitä ja jakoi Uusia testamentteja lukuisista laatikoista, joita oli pinottu pääsisäänkäynnin luo. Me liityimme heidän seuraansa ja ryhdyimme jakamaan. Sitten eräs paikallinen gideon kysyi Russ Shaw’lta ja minulta, voisimmeko kulkea kampuksen poikki takaportille ja auttaa siellä. Kun olimme kävelemässä kampuksen halki, näin Brou Men, paikallisen gideonin, jakamassa testamentteja suuren opiskelijajoukon ympäröimänä. Suuntasin nopeasti laatikoiden luo, kahmaisin kirjoja aimo sylillisen, käännyin opiskelijoiden puoleen ja aloin itsekin jakaa. Minut saarrettiin hyvin pian, ja ojensin testamentteja niin vauhdilla kuin suinkin. Samassa minä tajusin, että edessäni oli tyhjiä käsiä silmänkantamattomiin kurottamassa kohti Jumalan sanaa, tavoittelemassa sitä omakseen. Siinä seisoessani Pyhä Henki selvensi minulle, että tämän tähden me gideonit tätä teemme. Tästä syystä me lähdimme kotoamme kiitospäiväviikolla, matkustimme 40 tuntia ja tuhansia kilometrejä juuri tähän paikkaan: jotta nämä ihmiset saisivat Jumalan sanan omakseen, kuten 7 135 opiskelijaa sinä iltapäivänä saikin. Jumalalle kiitos!
Suurjakelun johtaja David kirjoittaa, että viinipuun oksat taisivat tuottaa viikon aikana runsaan hedelmän – ja että Herra yksin tietää, millainen sato kylvetyistä siemenistä kasvaa.
Kirjoitus: Antti Saarilahti