Isämme tahtoo rakkaudessaan meidän oppivan oikean suhteen elämään ja sen tapahtumiin. Elämämme tuo meille kaikille iloja, suruja, hoidettavia asioita, niitä asioita, jotka vaikuttavat mielialaamme, mutta joille emme voi konkreettisesti tehdä mitään.

Paavali kirjoittaa näin: ”älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7)

Tässä Paavali opettaa Pyhän Hengen vaikuttamana kanssamatkaajiaan sekä meitä jättämään ne asiat Jumalalle, joille emme voi tehdä kerrassaan mitään. Me saamme tehdä sen kiitoksen kanssa ja samassa saamme kokea, miten Isä voi ottaa taakastamme raskaimman osan. Hän tahtoo antaa meille rauhan, jossa ei ole ahdistusta eikä pelkoa. Hän antaa meille rohkeutta ja rakkautta voidaksemme tehdä Pyhän Hengen vaikuttamina Hänen tekojaan ilman ahdistuksen ja pelon siteitä. Monet meistä ovat saaneet kokea, kuinka sitovia nuo tunteet voivat olla. Kuinka ne imevät meistä voimaa ja synnyttävät tunteen, etten minä jaksa lähteä, minne Hän on minut kutsunut, ”koska kukaan ei sitten murehdi näitä minun murheitani.”

Murheiden ja huolien keskellä Hän tahtoo meidän muistavan, kuinka suuri ja voimallinen Hän on. Meidän ei kannata tuhlata aikaamme murehtimiseen, vaan etsiä joka päivä kiitoksen aiheita, sillä me tiedämme (Room. 8:28) kaiken vaikuttavan niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Herra tahtoo meidän kasvavan Hänen lapsinaan. Hän tahtoo muistuttaa yhä uudelleen viikkojen ja vuosien kuluessa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jeesus kehotti opetuslapsiaan: ”Pitäkää usko Jumalaan.” (Mark. 11:22, KR 1938). Yhä uudelleen joudun toteamaan itselleni: mitä minun uskoni on ilman uskoa? Jos näen jo asioiden hyvän käänteen, en enää tarvitse uskoa. Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17). Kun luemme sanaa tai kuulemme sitä puhuttavan, se vahvistaa ja lisää uskoamme Isään Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan.

Erityisesti tänä syksynä Isä on perheemme kohdalla halunnut opettaa meitä rukoilemaan syvästi tietoisena nuo Isä meidän -rukouksen tutut sanat: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Noiden sanojen rukoileminen on ollut äärettömän vaikeaa, mutta niin mielettömän vapauttavaa. Se on sisältänyt ajatuksen: ”Minä tiedän, Isä, Sinun tahtosi olevan meitä kohtaan hyvä. Minun mieleeni sattuu ja tunnen sen ajoittain jopa fyysisenä kipuna. Minä jätän kipuni sinun käsiisi. Auta meitä pääsemään sinun rauhaasi.”

Olen saanut konkreettisesti kokea, kuinka hieno on meidän todistustestamenttimme osio ”Apua elämän eri tilanteisiin”. Pidetään näitä Testamentteja mukana, lahjoitetaan niitä. Ne ovat meidän aseitamme murheita ja pelkoa vastaan.

Sirja Oikari
Sisarhallituksen kappalainen

Pin It on Pinterest