Vuosikausia Northlandin veljespiiri Wiscosinissa Yhdysvalloissa yritti turhaan varmistaa vierailua neljään seurakuntaan. Kaikkia neljää seurakuntaa hoiti sama pastori. Kutsuimme hänet pastoritapahtumiin, mutta hän ei koskaan tullut niihin ja kieltäytyi joka kerta päästämästä meitä esittämään vuotuista raporttiamme. Itse asiassa hän teki meille selväksi, ettei hän halunnut olla missään tekemisissä gideonien kanssa.
Sitten aloimme toteuttaa uutta jäsenhankintaohjelmaa vierailemalla pastoreiden luona kyselemässä mahdollisia jäsenehdokkaita. Dave Lacy, yksi valtakunnallisista kenttäsihteereistämme, tuli avuksemme kahdeksi päiväksi. Meillä oli kahden hengen ryhmät, ja minä olin Daven kanssa. Kun listassamme oli tämän pastorin nimi, selostin Davelle tapauksen historian ja sanoin, ettei meidän kannata vaivautua käymään tämän pastorin luona. Dave oli kuitenkin sitkeästi sitä mieltä, että me menemme tapaamaan tätä pastoria. Parkkipaikalla vielä rukoilimme, kuten aina ennenkin. Sanoin Davelle, että hän saa hoitaa puhumisen.

Pastori toivotti meidät tervetulleiksi toimistoonsa ja sanoi heti istuuduttuaan: ”En halua sievistellä. Minä en pidä gideoneista ja kerron teille miksi. Ensiksi: te painatte kuningas Jaakon Raamattua ja me käytämme eri käännöstä.” Dave vastasi: ”Pastori, me painamme lukuisia eri käännöksiä 93 eri kielellä. Tosiasiassa 80 % toiminnastamme tapahtuu muilla kielillä kuin englanti ja muilla käännöksillä kuin kuningas Jaakon Raamattu.” Pastori oli yllättynyt ja jatkoi sitten: ”Te ette hyväksy naisia järjestöönne.” Tähän Dave sanoi: ”Arvostan sitä, että sanoitte tämän, pastori. Meillä on kuitenkin tuhansia naisia järjestössämme. Me toimimme eri tehtävissä, mutta he ovat todella elintärkeä osa palvelutyössämme. Pastori, me tarvitsemme seurakuntanne miehiä mukaan tähän toimintaan.” Pastori piti tauon ja sanoi sitten: ”Tulkaa huomenna ja minulla on teille nimiä.” Seuraavana päivänä hänellä oli nimi, yksi ainoa, Don Flint.

Soitimme Donille ja pyysimme häntä osallistumaan päivälliselle, jossa kertoisimme lisää Gideon-toiminnasta. Hän ei epäröinyt lupautuessaan tulemaan. Istuin samassa pöydässä Donin ja tosien ehdokkaan kanssa. Kun Dave puhui, Don täytti jäsenanomuslomaketta. Kysyin Donilta, miksei hän odottanut, että Dave pääsisi loppuun. Hän vastasi: ”Ei tässä ole mitään mietittävää. Olen rukoillut mahdollisuutta palvella Herraamme Jeesusta, ja tässä se on!” Kaksi viikkoa myöhemmin hänen vaimonsa liittyi gideonsisareksi.

Seuraavassa kuukausikokouksessa keskustelimme uusien gideonien mahdollisista tehtävistä ja heidän perehdyttämisestään. Don sanoi, että hän tekee mitä tahansa, mitä pyytäisin. Pyysin
häntä veljespiirin puheenjohtajaksi. Joka kuukausikokouksessa hänellä oli monia kysymyksiä gideoneista ja Jumalan sanan jakamisesta. Helmikuussa hän suoritti seurakuntapuhetutkinnon. Hän oli erittäin innostunut Gideon-toiminnasta.

Veljespiirimme oli suunnitellut pastori-illallisen huhtikuulle, ja niin päätimme tavata pastoreita maaliskuussa. Don ja minä soitimme kuudelle tai seitsemälle pastorille yhtenä aamuna, ja hän oli aivan innoissaan saadessaan tehdä sellaista. Olin viikon poissa ja palattuani soitin Donille ja huomasin, ettei hän ollut oikein kunnossa. Hänellä oli kipua rinnassaan, ja lääkärit yrittivät selvittää, mistä se johtui. Kun seuraavan kerran puhuin Donin kanssa, hänellä oli todettu neljännen asteen mesoteliooma. Hän totesi: ”Siihen ei ole mitään hoitokeinoa.”

Kun viimeisen kerran puhuin Donin kanssa, hän sanoi olevansa iloinen saadessaan olla gideon ja surullinen, kun hänellä ei ollut enää aikaa palvelutyöhön. Heinäkuun puolivälissä Don muutti Herransa luo.
Olen erittäin kiitollinen, että minulla oli tilaisuus saada tuntea Don ja palvella Jeesusta rinta rinnan hänen kanssaan Gideon-toiminnassa. Mitään tällaista ei olisi tapahtunut, jos emme olisi Dave Lacyn kanssa vierailleet tuon ”hankalan” pastorin luona.

Doug Schulze
Käännös Jorma Halonen

Pin It on Pinterest